torstai 13. heinäkuuta 2017

Nummirock

Jo perinteeksi muodostunut Nummi on onnellisesti takanapäin - luojan kiitos x)
Nyt saa jo nauraa, mutta monessa kohtaa ei hirveästi naurattanut, kun osasi olla melko sateen ja häröilyntäyteinen viisipäiväinen.

Keskiviikkona aloitimme matkan varaslähdöllä kolmen hengen saattueessa minä, Milla ja Ville. Pieneen Mazdaan mahdutettiin kolme henkeä telttoineen, tavaroineen sekä ruokineen. Tauoilla ulostautuminen oli riemukasta, kun koko tavara-tetris oli tulla kylkiäisenä pihalle.


Jengiä oli perille saavuttuamme jo reilusti paikalla, mutta saatiin suht rauhallinen ja metsänläheinen sijainti teltoillemme. Kello oli saapumisaikaan jo sen verran että mentiin teltat kasattuamme, naapureihin tutustuttuamme ja hetken seurusteltuamme kohtuuajoissa nukkumaan.

Torstai
Heräiltyämme paineltiin autolla Kauhajoelle hakemaan sapuskaa, puita ja grillitarvikkeita. Perustettiin nuotio, joka oli ehkä paras idea koko Nummessa (vaikka vaatteet haisevat edelleen savulle, tuon 4pv nuotiolla lojumisen jälkeen).

Ensimmäinen Nummibändi tuli elintarvikereissun jälkeen korkattua, se oli tällä kertaa Psychework. En tiennyt että siinä laulaa Antony Parviainen, eli yllätys oli positiivinen, vaikkei musiikki varsinaisesti itseäni säväyttänytkään.

Vielä positiivisempi yllätys oli Vorna ♥ Olen kuunnellut lähinnä yksittäisiä biisejä, mutta tämä keikka oli kokonaisuutena jotenkin todella vaikuttava.

Käytiin välillä pusikossa fiilistelemässä. Festarialueelle ei saanut viedä juomasarvia -_-

Illemmalla köörimme sai vahvistusta Nooran sekä mieheni voimin, jotka urheasti painelivat paikalle suoraan töistä.

Illan päätti Ensiferum, jota pääsin todistamaan ensimmäistä kertaa. Lai lai hei!


Perjantai

Aurinko paistoi, ja aloiteltiin jo heräiltyämme grillaukset. Leireissä vallitsi hilpeä tunnelma.

Bändeistä käytiin aamupäivästä katsomassa Battle Beast, ja se jäi päivän ainoaksi. En ole mikään varsinainen fani, mutta Mikko tykkää kovasti. Ihan viihdyttävää pomppumusaa :p


Ihmisillä oli kivoja lookkeja ♥
 

Sitten alettiin leirissä koko loppupäivän kattavat grillibileet, ja oli kovin hauskaa ♥


Inkkaripäähine pääsi kuin pääsikin päiväksi päähän, kun ei satanut.



Marjut kavereineen kävi moikkaamassa, sekä lukuisia muita hauskoja seikkailijoita. Päädyin myös jollekin hämärälle videolle ratsastamaan keppihevosella.


Varmaan parasta koko Nummessa oli, että mieheni onnistui kiltteineen istumaan juuri paistettujen ribsien päälle, kun ne oli laskettu tuolille.



...mutta no, jossain vaiheessa lasten mehuhetki päättyi ikävämmin ja tapahtui asioita, joiden johdosta päätin, että en enää koske alkoholiin koko loppuvuoteen - ja senkin jälkeen vähennän radikaalisti. Alko ei muutoinkaan ole koskaan korostanut parhaita piirteitäni, mutta tällä kertaa meni todella yli, ja nyt on viimeistään aika laittaa piste tälle pelleilylle. Jännä, että sitä tarvitsee aina jonkin katastrofin, ennen kuin osaa ottaa itseään niskasta kiinni. Olen tyytyväinen tähän päätökseen.
Ehkä jopa teen "Marjutit", ja otan jatkossa häppää vain Nummessa!


Lauantai

Bändipäivä! Monta bändiä putkeen. Tätäkin olisi tietysti kannattanut miettiä, ennenkuin kiskoi edellisiltana mysteerijuomia...

Herättyäni potkin Mikon hereille ja juostiin suoraan rannassa olevaan sekasaunaan, koska olo oli kaikin puolin ällö ja kolea. Se teki yllättävän hyvää, ja talviturkkikin tuli heitettyä. Ei edes haitannut istua random karvaisten miesten kanssa lauteilla.

Musiikin puolesta aamunavauksen teki Eläkeläiset. Ennen keikkaa makasin vesimuki kädessä aidan vieressä (joku pentele vielä tuli ottamaan tästä kuvia), mutta humpan alettua oli mentävä vähäisillä voimanrippeillä tanssimaan puoli yleisöä kattavaa Letkajenkkaa :D Aijai, se oli hauskaa!

Vedettiin kahvit ja kojuruuat tässä välissä. Ruokapuolesta kyllä iso miinus Nummelle. Viimeksi alueella oli paljon laadukasta tarjontaa, ja nyt taso oli kovin matala. En yleensä valita ruuasta, mutta nyt on pakko.
Plussaa sen sijaan alueelle tuoduista vesivessoista, ne pelastivat paljon ^^

Koko päivän vallitsi kaatosade, plus sen verran viileää, että alueella oli hengattava villapaidassa tai jopa toppatakissa. Jonka päällä oli sadetakki. Onneksi haltiavyö sopii melkein kaikkeen x)

Korpiklaanineitsyys meni myös tänään. Sää hiukan latisti tanssitunnelmaa sekä soundit olivat päin hemmettiä, mutta olihan se katsomisen arvoinen! 

Epican keikka eturivistä oli koko viikonlopun kivoimpia juttuja. Bändiläiset ilmeisesti tykkäsivät peikonkorvistani kun muo moikkailtiin ja osoiteltiin lavalta, ja jopa upea Simone teki minulle korvienheilutuksen ja sydämen ♥__♥  Fangirrrrl.

Pieni telttatauko, jonka jälkeen vuorossa oli Rhapsody. Jeejee unicorn dragon epic tilulilu metallia x) Show oli kyllä katsomisen arvoinen, ja yleisö tuntui suorastaan jumaloivan upeaäänistä Fabiota :D

Wintersun, yksi niistä bändeistä, jotka saivat yhden keikan avulla minut koukkuun vuonna 2014. Tämäkin show meni uunituoreen musiikin tuoman eargasmin vallassa. Jari on nero, olkoot miten hullu vain :D

Illan ja festarin päätti Insomnium - vain minä ja Noora jäimme sinnittelemään loppuun asti, ja katsoimme lähes koko keikan kaatosateessa (jonkun hiipparin pyöriessä Nooran ympärillä), kunnes sain henkiset itkupotkuraivarit ja pyysin, että mennään pois :') Takkini oli jo kastunut sadetakin alla niin, että vilu alkoi tunkeutua luihin ja ytimiin.

Ville onneksi rakensi vielä nuotion, jossa hetken lämmiteltyäni painelin auton takakonttiin nukkumaan, koska ajatus teltasta oli litimäräksi kastuttuani jo liikaa :D


Sunnuntai
Heräsin autosta naama turvonneena ja univelkaa reilusti keränneenä. Teimme vikan nuotion jossa söimme jämäruuat pois ja tiskasimme.

Tarinahan ei suinkaan loppunut niin onnellisesti, että pakattiin tavarat ja ajettiin suoraan kotio, ehei. Ensiksi huomattiin että Mazdasta oli akku loppu, ja metsästettiin käynnistyskaapeleita kissain ja koirain kanssa.


Sitten kun Mazda matkustajineen oli lähetetty kotiin ja me loput päästiin vihdoin matkaan mieheni autolla, niin tadaa - rengas puhkesi keskellä ei mitään. Ei vararengasta. Sunnuntai. Auto täynnä tavaraa. Ei puhettakaan hinauksesta ja julkisilla kotiutumisesta.
Saatiin lopulta kiinni henkilö jolla oli toimittaa meille rengas, mutta koska hän oli itse vasta ajamassa pohjoisesta etelään päin, odotimme tien poskessa 4,5 tuntia.
Happeakaan ei hirveästi uskaltanut haukata, kun auton ulkopuolella luikerteli kyykäärme :''D Onneksi oli mobiililaitteita viihdykkeenä.

Kotona olin pari tuntia, ennen kuin piti lähteä töihin...

Maanantai, klo 06.30, ja itse Kuolema kalpeana hiljaa.

Toivottavasti tulevat Nummet antavat hiukan enemmän kuin ottavat :') Tästä ei ainakaan kauheasti alaspäin voi mennä, ensi vuonna tulee varmaan lunta.

4 kommenttia:

  1. Tosiaan, katastrofiin päättyi rietas elämä tälläkin suunnalla, jos alkoholista puhutaan :D Siitä on nyt kaksi vuotta ja kolme kuukautta niin mulla kuin aviomiehellä ja varmaan yks parhaita päätöksiä ikinä :) Oon myös päättänyt että olen auttamatta liian vanha telttaelämään...maksimissaan joku Hellfest saattaa pyörtää päätökseni. Ikävää ettei kaikki mennyt putkeen mutta onneksi aika ajoin tais olla kivaa ja paljon hyviä bändejä? Oon epäillytkin että miten on juomasarven laita festivaaleilla ja aina kuuliaisesti jättäny kotia mutta kivaa kuulla tähänkin faktatietoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jep! Tällä hetkellä ei tee edes mieli alkoholia, vaikka Nummen jälkeen pari viikonloppua hieman suu napsasikin tottumuksesta (kesä, terassit, kaverit, kaappi täynnä laivasiideriä, jne)... Onneksi on aina tarjolla rutkasti holittomiakin vaihtoehtoja, ja nyt en enää edes tajua että on joskus tullut alkoa otettua :p

      Olihan Nummessa toki hyvätkin puolensa eli seura ja bändit <3 En kyllä lähtisi sinne ryönäämään ja menettämään yöuniani kymmenentuhannen muun ryönääjän kanssa, ellei ole useampi hyvä keikka tiedossa ^^

      Tuskassa itse asiassa näin toissa viikonloppuna juomasarven, eli se varmaan riippuu festarista tai sitten ihan sisään päästävästä henkilöstä :D Itse en kyllä tuhraisi hienoa juomasarvea jonkun silmän puhkaisemiseen...

      Poista
  2. Teillähän on ollut seikkailu :D oli niin surkuhupaisa tuo loppu että naurattaa!

    Musta on hienoa että tuntee omat rajansa ja osaa ottaa niiden mukaan vastuuta. Noi päihteet on vähän sellaisia et menee helposti yli. Mulla on ollut tapana olla festarit ja keikat selvinpäin, ja sitä on sitten joutunut ihmisille perustelemaan. Se on vähän hassua, koska jos maksan lempibändini näkemisestä, niin miksi olisin ihan seipäässä? Nyt lumouksessa tulee kyllä varmasti tintattua, mutta pääsen aina omaan sänkyyn toipumaan niin se onkin vähän eri juttu! Ei tartte herätä kipeänä ja kalmaisena pienestä sykkyrästä teltasta :D

    Oon ihan tyytyväinen siitä että lääkäri kielsi mua ryyppäämästä liikoja pitkän antibioottikuurin takia, koska näin kesäisin on ihan liian helppoa tissutella vähän väliä :D talvella menee helposti pari kuukautta ilman pisaraakaan, kun kotoilu kiinnostaa enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Surkuhupaisa on kyllä juuri oikea sana. Tuohon loppuun asti riitti vielä huumorintajua, mutta tajuttuani että en pääse nukkumaan käytännössä lainkaan ennen työvuoroa, alkoi olemaan vitsit vähissä xDD Oli aivan hirveä työviikko, kun noita 5pv univelkoja ei ihan yhdessä yössä saanut korjattua.

      Se on varsinkin täällä Suomessa helppo ylittää nuo alkoholirajat, kun kaatokännissä sekoilu nähdään pikemminkin normaalina asiana, kun selvinpäin oleminen. En nyt silti syytä kotimaatani siitä, että menee överiksi, ja nyt haluan viimeistään ottaa itse vastuun kaikesta ^^
      Keikoilla ei ole ollut tapana ryypätä, eikä yleensä festareillakaan tässä määrin xD

      Hauskaa Lumousta! Itsellä ei raha -eikä aikatilanne antanut periksi^^

      Poista