torstai 3. elokuuta 2017

Porkkala


Kuten viime postauksessa mainihin, kävin ystävien kera telttailemassa Kirkkonummen kupeessa. Montakohan vuotta tästä retkeilystä on puhuttu, ainakin kolme, ja vihdoin saatiin itsemme sanoista tekoihin.
Lähtijöitä piti alunperin olla kuusi, mutta määrä supistui kolmeen. Pärjäsimme näin ollen kahdella teltalla ja vähemmällä muonituksella ^^

Otaksuttiin Porkkalanniemen olevan hiukan rauhallisempi, kuin Nuuksion, joten se valikoitui telttailukohteeksi. Valinta osoittautui oivalliseksi; maasto, maisemat ja säät suosivat molempina päivinä, eikä ihmisiä tullut vastaan kuin kourallinen.


Paineltiin perjantai-iltana paikalle saavuttuamme teltan kanssa vähän syrjempään jotta saimme olla keskenämme, ja löysimmekin hyvän rantakallio-pusikon, jossa ei ollut ristin sielua. 
Minun ja Jennin eräjormailujen seurauksena teltta oli hiukan epämukavalla alustalla, mutta mitäpä sitä ei tekisi romantiikan, idyllin ja hienojen maisemien eteen... Tarvitsen kyllä rutkasti lisää retkeilykokemusta :')

Vettä oli haettava kaivosta. Ainoa käytössä oleva kaivo oli melko etäällä ja vesi maistui hassulta, mutta ei sentään aiheuttanut kummempia vaivoja, joten mikäs tuossa :D
Vastaan tuli vedenhakumatkalla valkohäntäpeuroja ♥ Harmi etten ehtinyt saada niistä kuvaa.


Illan hämärtyessä saimme tuijotella auringonlaskua aitiopaikoilta samalla, kun yritimme käristää iltapalaa hieman kärsineen kertakäyttögrillin ainoassa syttyneessä nurkassa, ennen kuin painuimme yöpuulle ♥

Aamulla puolestaan saimme herätä laineiden liplatukseen, upeisiin merimaisemiin ja siihen, kun jotain omituisesti huutavia lintuja lenteli ylitse. Yritimme tunnistaa lähistöllä hengailevia tipuja tuloksetta. Paikka on ihan aiheesta lintubongarien suosiossa, kuten myös esimerkiksi sukeltajien ja veneilijöiden.


Uijui, aamukahvit kalliolla!

Lähdettiin sitten tavarat autoon vietyämme koko päiväksi vaeltamaan ympäri niemeä. Alue on lopulta melko pieni, joten sen kävelee helposti päiväreissullakin läpi.




Iso järkäle herätti kunnioitusta

Vanhaan keloon on muodostunut ajan saatossa komeita kuvioita


Reissun pää-nähtävyytenä meillä oli pronssikautiset muinaishauta-kiviröykkiöt (hiidenkiukaat), jotka löysimme hetken yritysten ja erehdysten jälkeen. 
Haudat ovat kuulemma ajalta 1500-500 eaa. Ne olivat kookkaampia kuin oletin, ja niitä taisi olla 5 tai 6 kappaletta linjassa keskenään.


Perinteiset valoilmiöt taas -_-

Haudoilla vieraillessamme huomasimme, että meitä tuijotti kaksi valkohäntäpeuraa hiukan etäämmältä. Arvelimme niiden olevan vainajien henkiä ;)

 
Löydettiin loppusijoituspaikkamme laavulta, ja levitimme mukana kulkeneet eväämme tekeytymään. Laavuja ja nuotiopaikkoja löytyy ympäri Porkkalanniemeä. Vaahtokarkit tekivät kauppansa ja niitä syötiin alku -ja välipalaksi sekä jälkkäriksi, mutta emme siltikään saaneet sitä jättisäkkiä tuhottua kokonaan.

Loppupäivän vietimme rantakallioilla, jossa seuranamme oli mm. rantakäärme. Siinä se twistaili samalla, kun käppäilimme ympäriinsä. Hassua, että pelkään hämiksiä, mutta en juurikaan käärmeitä.

Komia kaveri


Katselimme haltioituneina, kun mustat myrskypilvet kerääntyivät taivaanrantaan ja lähdimme kotia kohti vasta, kun ne olivat ihan kohdalla ja taivas repesi ♥ Täydellistä!



Tutkimusmatkailun osalta on tiedossa vielä ainakin tämän oman lähimetsikön kierteleminen, kun kuulin että siellä lojuu kaikenmaailman raunioita ja lisää luolia, sekä Nuuksioon paremmin tutustuminen ^^

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

July

Heinäkuussa olen...


 ...Käynyt 2-vuotistärskyillä ukonturjakkeen kanssa samalla, kun juhlittiin hänen syntymäpäiviään. Ruoka oli eri hyvää ja henkilökunta ihana, suositukseni Wanhalle Myllylle joka sijaitsee Herttoniemen kartanonpuistossa.

 Kartanon ovi ja mökömökö-puu!


...sekä Tallinnassa Nooran kanssa lyhyellä varoitusajalla. Mopo karkasi käsistä shopbailujen kanssa, mutta kerrankos sitä, varsinkin kun löytyi paljon putiikkeja, joita en ollut aiemmin edes huomannut; suitsukkeita, teetä, koruja, jne jne ♥
Karnaluksista toin tarvikkeita uuteen, tekeillä olevaan muinaispukuuni.
 

Odotellessa, että saan oikeat Kuuttaret, mennään jäljennöksillä :p


Kätevä pitsivillahuivi oli ehkä nopein heräteostos ikinä, kun näin tämän torilla myyjättären päällä Solki tähän pitäisi vielä löytää.

Uusi teehaudutusmuki (hoitokissanpennut hajottivat edellisen), sekä Olde Hansasta kanelimanteleita ja kaneliolut (jonka juon vissiin sitten uutenavuotena ;D En ihan loppuun asti miettinyt tätäkään).

Teetä ihan homona ♥

Suitsukkeita. Tuo hunaja on ihan taivaallinen, toivottavasti tätä saa jostain Suomestakin. Myyjä oli mukava (taisi olla suomalainen?) ja antoi myös lisävinkkejä kodin energoioden puhdistamiseen ;D

 Tallinnassa on nainen joka tehtailee hautalöydösten perusteilla tehtyjä replikoita helmistä. Tämänmoinen on löytynyt suomalaisen, turkulaisen tytön haudasta. (Annoin tuon Turun anteeksi, koska kyseessä oli punatukkainen tyttö x)) Vielä en ole tästä mitään ehtinyt paskartelemaan, mutta pian.


Kyseiseltä Lauralta sai myös postikorttikollaaseja aiheestaTällaisia on löytynyt Latviasta, ja meinaanpa hiukan matkia tätä kollaasia.


...Katsonut viimeisimmän Pirates of the Caribbeanin
No, onneksi pidän pukudraamoista ja purjelaivoista sellaisenaan, koska muutoinhan tämä raina oli silkkaa ajanhukkaa :D Juoni kärsii logiikan puutteesta ja vanhoista vitseistä niin, että rusinani rasahtelivat, ja animointi oli tässä myös jotenkin köykäistä (Salazarin tukka wtf?!)
Pidän siitä ideasta, että vanhoja merten legendoja tuodaan näihin elokuviin ja rakastan tuota varsinaista trilogiaa yli kaiken, mutta kolme leffaa olisi aivan hyvin riittänyt, ja tämäkään ei tuonut minkäänlaista lisäarvoa niille. Toivottavasti tämä oli sentään lopullisesti viimeinen osa - kaikella rakkaudella!


...Saanut palkkaa kirjan lukemisesta
Heh-heh, koska koko heinäkuussa tuolla ei tapahdu yhtään mitään. Oikeastihan tällainen päivystysluonteinen työ on ihan hanurista. Raadan mieluummin hiki hatussa, kun vain odottelen, mutta ei auta. En kyllä tajua, miksi mua edes pidetään tuolla töissä :D Kohtahan se skole jo onneksi alkaa jälleen.
Kiva muuten huomaamatta ja vaivihkaa yrittää lukea tuollaista tiiliskiveä. Luin siis jo yhden saman paksuisen.


...Telttaillut Porkkalan luonnonsuojelualueella
Tästä teenkin oman postauksensa, kun tuli sen verran kuvia ja asiaa. Oli ihan huikea kokemus, kyllä meikämandoliini vaan kuuluu luontoon ♥


...Muistellut Chester Benningtonia
2009 Sonisphere

2008 Provinssi meet & greet

Musiikkimakuni on etääntynyt nykyisestä Linkin Parkista, mutta kuten pitkäaikaisemmat kaverit tietävät, huoneeni oli vuosikaudet tapetoituna Chesterin kuvilla, hän oli suuri nuoruuden rakkauteni ja esikuvani tyylillisesti, sekä lauluharrastukseni ensimmäinen innoittaja. Yllätyin miten lujasti tämä uutinen iski rintalastan alle, siis oikeasti kyynelistä ei meinannut tulla loppua... Luoja varjele onneksi tämä ei tapahtunut silloin vuosia sitten, olisin varmaan vetänyt itseni jojoon hänen perässään, sen verran jumalahahmona häntä pidin, kaikessa rikkinäisyydessään.

Ja onneksi sain kerran hänet pikaisesti tavata, sekä antaa kirjeen ja lahjan ♥ Toivottavasti hän löytää rauhan sieltä, missä nyt onkaan :'(

 Globenin keikka 10 vuotta sitten on yksi rakkaimpia muistojani

"We’re trying to remind ourselves that the demons who took you away from us were always part of the deal. After all, it was the way you sang about those demons that made everyone fall in love with you in the first place."
-Bändin jäsenten muistokirjoituksesta
♦♦♦


...Ihaillut Tall Ships Race- laivoja Turussa. Kummallista, viimeisen 2 käyntikerran aikana Turussa ei ole tapahtunut mitään ikävää! (Sitä ennen joka kerta). Alan varovasti pitämään kyseisestä kaupungista :p




...Ollut Suomenlinnassa nauttimassa merestä, hobitinkoloista ja luolista


...Ja löytänyt omituista, kaunista musiikkia

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Tuska

Nummesta oli lähes toivuttu ja univelat lähes kuitattu - mutta vain lähes. Viikko ei todellakaan riittänyt palautumiseen, kun en ole enää mikään 18-kesäinen duracellpupu :D


Kieltäydyn kuitenkin sammaloitumasta, joten arse ylös ja nokka kohti Suvilahtea. Tuskassa oli osin sama musiikkitarjonta kuin Nummessakin, mutta tiedossa oli sentään muutama kiva, uusi lisä.

(Toim.huom, miulla ei ole postauksessa juurikaan bändikuveja, kun pokkarikameraa ei tällä hetkellä ole, ja kännylaatu on kamalaa.)

No mutta, joka vuosi on oltava jokin asuteema vähintään parina päivänä - tänä vuonna aloitimme yksisarvisilla ^^
Mietin ensin myös värillistä tai valkoista vaihtoehtoa, mutta musta vei voiton, violeteilla yksityiskohdilla. Jenni oli ihanan valkopastellinen, ja Noorakin laittoi innoissaan sarven päähän :D 



Screenshot Iltalehdestä. Enkeleitä olimme 4 vuotta sitten, mutta eihän meitä taas kunnolla kuunneltu.. ;)


Perjantain bändeistä odotetuimmat olivat toki Wintersun...

sekä Devin Townsend. Hassu setä :D Proge tyylilajina ei kuulu suuriin suosikkeihini, mutta Devinin musiikeissa on toimivia elementtejä.

Muita katsottuja olivat Brother FiretribeInsomnium, hiukan Mayhemia sekä Sabaton. Jälkimmäinen valitettavasti kerää yleisöön sellaisia hieman... stereotyyppisiä, kaljuja suomijellona kaulassa killuvia ördääjiä, joista saimme nauttia tälläkin kertaa :p Phyi.

Lähdettiin sitten illan päätteeksi ja pelastukseksi katsomaan Vornaa, koska heillä oli keikka jatkoklubilla Virginissä ♥ i was a happy unicorn.

Loppukevennyksenä vielä pätkä hurjaa yksisarvisten taistoa!!


♣♣♣

Lauantaina saatiin nukkua, uijui - ensimmäinen hyvin nukuttu yö viikkoon ^^ Aamupäivästä ei ollut mitään kiintoisaa nähtävää, joten venytimme alueelle menoa, joimme litrakaupalla kahvia ja laitoimme naamaa kuntoon.

Lauantain lookki vaati hieman pidemmän laittautumissession, mutta se kannatti :D
Ideana meillä oli näissä asuissa... Jaa-a. Corpset yhdistettynä kaikkeen epäolennaiseen. Näitä oli pirun hauska rakennella ja mahtavaa, kun koko jengi jaksoi panostaa! ♥

Susanna, Jenni, minä, Noora

Auto on lastatu pandakarhuilla \m/


Mulla oli Yolo-kaulakoru ja Jennillä Swag!
Otto-nallekin pääsi kyytiin.





Kerittiin paikalle todistamaan Timo Rautiaista. Toivoin kuulevani Elegian, ja sen sain!

Tuskalle plussaa alueen laajentamisesta ja ruokakojujen siirtämistä omaksi alueekseen. Tarjonta oli monipuolista, kaikille löytyi kaikkea vegaaneista sekasyöjiin ja juomiakin oli eri laatuja. Kittasin inkiväärilimua minkä kerkisin <3

Tästä päivän odotetuimpaan Fear of Dominationiin. Oli tykki! Vakinaistivat myös yllättäen lavalla naisvahvistuksensa Saran - nappivalinta ^^ Kerrassaan tyrmäävä mimmi ja ääni o_O



Amorphiksen jälkeen illan pääesiintyjään HIMiin. En oikein odottanut mitään, mutta en toisaalta myöskään saanut erikoisempia kicksejä :p Se oli lähinnä minulle, kuten ehkä monelle muullekin, sellainen kevyt aikamatka 90-luvun lopusta tähän päivään tämän love metal-hittikimaran tahtiin.

Käytiin vielä lopuksi yksillä oluthuone Kaislassa, jossa sain erittäin hyvän, tumman alkoholittoman olusen.


Maskien kanssa normaalibaarissa oleminen herätti "hiukan" hilpeyttä ja uteliaisuutta. Tultiin kysymään, että mitä se sellainen musiikki on jota tämän näköiset ihmiset kuuntelevat (nolasin varmaan kaikki maskipäät maailmassa, kun heittelin pokkana pöytään jotain Wintersunia ja Sonata Arcticaa :"D Tosin ihmiset eivät onneksi tuntuneet tietävän edes niitä), ja että oliko se Mayhem nyt kova (ei muuten mitään käryä, totesin vain että show oli komea, mitä nyt siitä ehdin vilkaisemaan).

Päivän aikana syntyi myös kokonainen alter-ego, Fobo. Sanokaa *öristen* hei!
Nimeä mieheni käytti jo Nummessa (olen kuulemma Food Hobo eli Fobo), mutta nyt hahmo sai myös lopulliset kuorensa nimen ympärille.
Fobo on uhkapelejä harrastava metallisti. Fobo on huono häviäjä ja ampuu ennenkuin kysyy (yleensä sentään vain kuvaannollisesti). Hänen synkeää sieluaan lämmittävät kuitenkin esim.kissat. Ja olut, jopa tämä alkoholiton. Ja ruoka, jota Fobo ei koskaan heitä hukkaan, vaan poimii ilomielin esimerkiksi nuotioon tipahtaneet makkarat sekä syö jämät muiden lautasilta. Foboa tulette näkemään erityisesti festivaalien yhteydessä.


♣♣♣

Sunnuntaina mieheni raahasi väsyneet emakot heti kättelyssä Battle Beastiin :') Sen mentyä ohitse istuskeltiin ruoka-alueen nurmikolla. Ilma oli kuin morsian.



Apocalyptica oli komeaa katseltavaa ja kuunneltavaa. Metallican biiseistä en innostu, mutta kuulostivat nekin huomattavasti räyheämmiltä, kun sellot paukkuivat ja tukat pyörivät vimmatusti :'D Ounastelin että kohta jonkun letti jää sellonkielten väliin, mutta säästyimme tältä näyltä.

Viimeisenä jonoteltiin Sonata Arcticaa, jolla oli melko tylsä setti musiikillisesti, mutta piristäähän tuo silti aina. Mastodon katsottiin lopuksi etäämmältä Nooran hilluessa eturivissä.

Siinä olivatkin sitten tämän vuoden vestivaalit. Olen köyhä mutta onnellinen!